Mutta siis en millään tajua tuota kysymystä. Miten niin, että milloin MÄ oon ollut viimeksi väärässä? Mä harrastan vain oikeassa olemista, enkä muista yhtään tilannetta, todellakaan, että olisin ollut jossakin asiassa täysin väärässä. Itsekin kutsuit mua ala-asteella kerran NEITI TÄYDELLISEKSI, joten miten voisin olla väärässä ikinä missään?
Luulen, että oot myös unohtanut sen eteläpohjalaisen verbitaivutuksen, joka on kyllä vähän ärsyttäväkin (moon oikias, soot vääräs, son kans vääräs, moomma oikias, tootta vääräs, non aivan mettäs), mutta silti totta. Muuten et olisi luovuttanut tuossa sinivalas-casessa, vaan olisit vain sanonut H:lle, että montako sinivalasta SÄ oot nähnyt ja oliko mittanauha ja vaaka silloin mukana, ja SE olisi joutunut myöntämään, että son aivan mettäs, samoin google, tietokirjat ja biologit ynnä muut sinivalastieteilijät. Sä oot kuitenkin nähnyt kirahvin, joten todellakin tiedät, mistä puhut.
No, ehkä mä muistan yhden läheltä piti -tapauksen, kun meinasin olla melkein väärässä, vuonna 1995 yläasteen biologian tunnilla. Tilannehan meni niin, että opettaja kysyi, että miksi kutsutaan sitä apuvälinettä, jota käytetään porojen kiinniotossa. Minä siinä sitten lopetan pulpettiin piirustamisen ja kerrankin viittaan takapulpetista, kun ajattelen, ettei se kuitenkaan huomaa mun käpälää, joka yrittää piiloutua edessä olevien selkien taakse ja sitten se kuitenkin huomaa, mistä menen vähän sekaisin ja vastaan, että saapunki. SAAPUNKI! Hävetti välittömästi, kun kuulin sanan ulostuvan suustani suopungin sijaan, mutta toisaalta: vain kahden kirjaimen virhe, ei sitä ehkä voi laskea väärässä olemiseksi.
Tässähän se, muistutuksena vuosien takaisesta läheltä piti -tilanteesta: saapunki itse teossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti