Milloin viimeksi olet ihmetellyt omaa toimintaasi ja minkä takia?
Ja nythän kävi niin, että huvittaa itsekin vastata, joten totuushan on, että eilen kävi kaksikin kertaa niin, että tuli kummasteltua omaa toimintaa oikein kunnolla. Noh, kahdessa eri puhelussa huomasin sanovani KIITOS aivan turhaan. Tilanne meni niin, että jokin kyselytutkimuksen tekijä soitti ja sanoi puhelun lopuksi tietenkin, notta kiitos, kuten asiaa kuluu. Ja mitä minä sanon: No kiitos kiitos. Mistäköhän luulin kiittäväni? Hyvistä kysymyksistä? Siitä, että sain osallistua? Jostakin se kiitos vain tuli. Toisen, töihin liittyvän puhelun lopuksi latelin myös aivan tarpeettomat kiitokset, ja vasta puhelun loputtua jäin miettimään, miksi. Olen varmaan sairastunut kiitostautiin, jonka jälkitautina tulee anteeksitauti eli käsittämätön tarve pyydellä koko ajan soria ja anteeksia.
Ja lisäksi eilisen päivän oman toiminnan ihmettelyyn kuului myös se, että huomasin käyttäneeni TUPSUKIEKKOA väärin. Olen nimittäin mennyt tilaamaan käsityökaupasta tupsujen tekemiseen tarkoitetun apuvälineen, tupsukiekon, mutta kun sen käyttöohje tupsahti esiin käsityölaatikosta, huomasin, että olen tehnyt tupsuja vaikeimmalla mahdollisella tavalla kiekon avulla. On joskus ollut älykkäämpikin olo, todellakin. Tässä vielä havainnollistavat kuvat aiheesta. Näitä voi luvan kanssa käyttää opetustarkoitukseen tupsukiekkoaiheisella oppitunnilla. Ensimmäisessä kuvassa on väärä tapa tupsutella, toisessa oikea ja kolmannessa tupsukiekkoilun tulokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti