What would MacGyver do?

Kysymys SirQ:lle: Mikä tässä elämässä oikein mättää?

Mun mielestä tässä elämässä mättää ja pahasti ajan loppuminen ja valintojen tekeminen. Vaikka ei tässä nyt vielä ihan elämän ehtoopuolella mennä, ei sitä mitään kakskymppisiäkään "koko elämä edessä"- bilettäjiäkään enää olla. Tämmöinen "Nyt tai ei koskaan"- ikä ahdistaa ja olisi kiva kun joku edes joskus sanoisi, mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä. Mutta ei. Sä teet ne valinnat ITSE, sä oot vastuussa sun elämästä ITSE. Joten kai se on vain luotettava ITSEENSÄ ja siihen, että tekee ne päätökset niin hyvin kuin sillä hetkellä on mahdollista. Irina laulaa radiossa "pakko luottaa, elämä kantaa". Kai se sitten kantaa. Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin vaikka kuinka kauan, mutta taidan vaihteeksi lopettaa tämän paskanjauhannan, ja mennä tekemään vaikka päätöksiä. SirQ jatkakoon tästä.

3096 pahaa päivää

Vastaus SIRQ:lle: Tahdon.

Mikä lukemasi kirja on tehnyt sinuun viimeksi vaikutuksen?

Viimeksi luin Piin elämän ja vaikka kirja tekikin minuun vaikutuksen, en aio nyt kirjoittaa siitä. Suosittelen silti Piin elämän lukemista, koska tarina oli huikean hyvä ja erikoinen!

Vähän aikaa sitten luin Natascha Kampuschin 3096 päivää ja meni muutama päivä, ennen kuin pystyin edes ajatella seuraavan kirjan avaamista. Kirjan lukemisen jälkeen piti hetken sulatella ja toipua. Vielä Anssi Kelan matkamuistoja lukiessa palailin Nataschan kanssa tuohon kellariin, jossa häntä pidettiin vankina.

Kukapa ei muistaisi itävaltalaista tyttöä, joka siepattiin 10-vuotiaana koulumatkalla, ja jota sieppaaja piti vankinaan yli kahdeksan vuotta. Miettikää! Mimmi oli melkein koko teini-ikänsä jonkun sekopään hoivissa.

Kirjassa ei mässäilty pahoinpitelykohtauksilla, eikä siinä muutenkin ollut mitenkään ankea ja negatiivinen sävy. Mielenkiintoista on se, miten Natascha on jälkeenpäin kieltäytynyt olemasta uhri, ja miten Natascha "kiintyi" sieppaajaan (eli ainoaan ihmiseen, keneen hänellä oli kontakti 8 vuoden ajan) niin, että ei edes uskaltanut paeta monista tilaisuuksista huolimatta. Paitsi sitten lopuksi.

Kova likka. Toivottavasti hällä on nykyään kaikki hyvin!

Jää

Hyvä ystäväni Eiq, täten kysyn sinulta, tahdotko vastata seuraavanlaiseen kysymykseen:

Mikä lukemasi kirja on tehnyt sinuun viimeksi vaikutuksen?

Vähän oudosti tuli nyt tuo muotoiltua, mutta tarkoitan siis tuolla viimeksi-sanalla sitä, ettet nyt ala muistella jotain 10-vuotiaana lukemaasi Merja Jalon Nummelan ponitalli -tyyppistä meininkiä, jossa Kikalle ja Repelle tuli riitoja, jotka oli unohdettu, kun Repe iski silmää ja lopuksi sai Husaari kasan kauroja.

 

Itse luin pääsiäisenä viime vuoden Finlandia-palkitun Ulla-Lena Lundbergin kirjan nimeltä Jää, ja vaikka pääsiäisestä on jo aikaa, en ole ihan täysin irrottanut itseäni tuon kirjan tunnelmasta. Voisi kuvitella, ettei sotien jälkeiseen Suomeen sijoittuva, pieneen saareen muuttavasta papista ja hänen perheestään kertova kirja olisi sellainen, joka on mielessä vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin, mutta niin vain on. Ehkä osasyy oli sekin, etten ole aikoihin ehtinyt lukea kirjoja, ja nyt sitten otin siitä kaiken irti, kun kerrankin oli mahdollisuus uppoutua kirjan maailmaan. Jää jää mieleen.

 

Siinä vähän jäätä. Ja jos tämä olisi radio-ohjelma, laittaisin tähän väliin soimaan Vanilla Icelta biisin Ice, ice, baby. Harmi, ettei ole.

 

Komiaa tuloo oltua ku muistaa miston kotoosin

Terve vaan, hei. Vastauksena Eiq:n kysymykseen tässä viisi valittua palaa paikoista, joissa on tullut elämän aikana asuttua.

1. Ylistaro: Komia kirkko, Kyrönjoki, Hanhikosken pesäpallokenttä ja eteläpohojalaanen elämänasenne, joka ei lähde ihmisestä, vaikka kuinka muuttaisi muualle. Juuret niin ristuksen syvällä vasta fältätys pellos, notta sitä ajatelles aivan syrämmestä kraapaasoo.



2. Jyväskylä: Opiskelukaupunki, jossa vieraillessa mielen valtaa aina järjetön haikeus ja toisaalta kiitollisuus siitä, mitä tuo kaupunki onkaan antanut: ystävyyttä yli heimorajojen, kortepohjalaisuuden, valvomisen, elämäntuskan... Ja tulihan se ammattikin sieltä hankittua kaiken sen muun ohella.



3. Helsinki: Kaksi hyvää, hullua Helsingin vuotta vaativat sen, että tarvitsi päästä pois rauhoittumaan, ja mikä voisikaan olla siihen parempi paikka kuin:

4. Hämeenlinna, tuo valaistu hautausmaa Tampereen ja Helsingin välillä, sanotaan. Mutta minulle kuitenkin tämän hetkinen koti, jossa asuvat ne kaikkein rakkaimmat ja jossa on hyvä olla. "Stadista on liian pitkä todelliseen himaani, unohtakaa helmi, sillä Hämptoni on timantti." Nämä sanat löysin kerran lehdestä muutettuani Hämeenlinnaan, ja niin se on, sinä oma rakas Hämikseni, että näillä mennään.



5. Irlanti, Hollanti, Puola: Lyhyempiä ja pitempiä oleskeluja näissä kaikissa kolmessa ja muutamassa muussakin. Erityisesti Hollanti, sinä pikku pirulainen, saat minut aina palaamaan luoksesi uudelleen. Lekker! Leuk! Mooi!

Tämä pieni kylä

Kysymys SIRQ:lle: Viisi paikkaa, jossa olet asunut?

Hetken jo luulin, että itse en saa viittä paikkaa kasaan, mutta niitähän oli enemmänkin!

1. Lapsena Ylistarossa komialla kirkolla. Itse asiassa kirkko näkyi ikkunasta, ja meiltä oli sinne vain muutama sata metriä. Joku on joskus sanonut, että on kotoisin komialta kirkolta, koska ei sitä paljo muualta viittisi ollakkaan. Nih!

2. Ylistaron Hanhikoskella. Olen ikuisesti kiitollinen porukoille, jotka päättivät muuttaa juuri Hanhikoskelle, eikä mihinkään muualle Ylistarossa. Menee kylmät väreet kun ajatteleekin, miten pienestä se oli kiinni! Mulle se oli just paras paikka viettää nuoruus ja teini-ikä. Parhaita kavereita ikinä, hauskoja heppuja, hyviä juttuja, ja superihania/kamalia hetkiä. Ensirakkautta, ja kaikkea mitä teinin elämään kuuluu.

3. Seinäjoen keskusta. Kimppakämpässä kaverin kanssa. Tästä ajasta on hyviä ja sellaisia lämpimiä muistoja. Jos mun elämässä joskus on ollut "sekavaa aikaa", niin se oli tämä aika. Ei ehkä siinä mielessä kun kuvittelisi, mutta vähän sellaista outoa. Hyvällä tavalla.

4. Lahti. Pari vuotta etsin siellä elämääni, mutta ei sitä sieltä kuitenkaan löytynyt. Lahti on ihan jees kaupunki, vaikka onhan sillä jotenkin vähän huono maine, kai. Ehkä vähän karu, mutta on siellä nättejäkin paikkoja. Aina välillä vieläkin tulee semmoinen Lahti-haikeus, ja sinne haluaisi vähän fiilistelemään.

5. Seinäjoen kasperi. Eli ghetosta ghettoon on siirrytty, eikä suinkaan aina köllötelty tälläisellä rauhallisella omakotitaloalueella.



Koska sydän sanoi niin

Yön paras biisi? Tähän on jokseenkin mahdotonta vastata, mutta laitan myös TOP-5 listan, joka on TÄLLÄ HETKELLÄ mun mielestä parasta Yötä.

1. Mysteeri
2. Laulu meille kahdelle
3. Rakkauden vahvistama
4. Kuuhullu
5. Ihmisen poika

Kirjeesi alkoi niin julmasti hei

Ja kysymys EIQ:lle kuuluu: Mikä on mielestäsi Yön paras biisi?

 

Mä en nyt tiedä, miksi toi Ollin kuva halusi asettua juuri tuohon, mutta ehkä syyn tietää vain Lindholmin poika itse, koska mä en ainakaan saa sitä nyt siitä siirrettyä. Uhotkoon nyt siinä sitten.

 

Oma Yö-biisien TOP-5 menee näin:

 

1. Ihmisen poika 

2. Tia-Maria

3.  Niin paljon me teihin luotettiin

4. Likaiset legendat

5. Kuuhullu